September 27, 2017

Mushroom Luck (2)



Photos ⎮ kuvat: Katja K. 

ENG There's no Autumn without a post on mushrooms! Last year I was all stoked about the sauce of a handful of mushrooms, and last weekend I took part in a two-day (crash) course on mushrooms at Kalliola Adult Learning Centre.

The second day took us to the Luukki old-growth forest area guided by a passionate mushroom expert Tuomas Lilleberg. Thanks for the valuable lessons, great group and company – I guess I could have written 'mushroom love' in the title... But what's the mushroom in the above photo? Amanita fulva, edible despite its name!

FIN Ei syksyä ilman sienipostausta! Viime vuonna olin liekeissä kastikkeesta, joka syntyy vähistäkin sienistä, ja viime viikonloppuna osallistuin Kalliolan kansalaisopiston kaksipäiväiselle "Sienet tutuksi ja koriin" -kurssille.
Toinen päivä vei meidät Luukin aarnialueelle innostuneen sienikouluttaja Tuomas Lillebergin (Ninjosanto Luonto-opastukset) johdolla. Kiitos arvokkaista opeista, mahtavasta ryhmästä ja seurasta – olisin ehkä voinut kirjoittaa "sienirakkautta" otsikkoon... Mutta mikä onkaan yläkuvan sieni? Ruostekärpässieni (Amanita fulva), joka on nimestään huolimatta syötäväksi sopiva!

Luukki, an old-growth forest area – also termed primary forest, virgin forest, primeval forest, late seral forest, or (in Great Britain) ancient woodland.

Instructor Tuomas Lilleberg in action. (See the blue shopping basket? All the self-respecting mushroom pickers seem to have one, as also Jens Linder and Pelle Holmberg are carrying them in "Sienionni"!)

Hanging moss.

Our merry basket and bucket carrying company. – And below,  a refreshment at Hepolampi pond cliffs! Fabulous egg spread in a mason jar and Karelian pies by Annika – what's your secret? And Peruvian Fairtrade coffee in thermos. and muesli cake that I prepared with a Malmgård mansion recipe. (Airam retro thermos, Tre). 


Love mushrooms, Finnish forests – and my new thermos, Katja K.

September 23, 2017

Burgers @ B-Smokery



Photos ⎮ kuvat: Katja K. 

ENG After last Saturday's Habitare, me and my Italian-Finnish friend Marzia headed to the food waste festival at the hip Helsinki area of Teurastamo... and I guess it's a good sign food was out and not wasted, so we opted for burgers at B-Smokery. 

I absolutely love the ambience! Industrial and pared down, with color brought to it by the restaurant guests – and a huge B-sign on the wall! I had a fabulous Falafel burger, believe me or not, and my friend enjoyed a perfect Pulled beef burger...

FIN Viime lauantain Habitaren jälkeen minä ja italialais-suomalainen ystäväni Marzia suuntasimme hävikkifestareille Teurastamolle... ja taitaa olla hyvä merkki, ettei ruokaa ollut enää jäljellä (se ei ollut mennyt hukkaan), ja me päätimme sen sijaan syödä B-Smokeryssa.
Rakastan paikan tunnelmaa! Ravintola on riisutun industrial-tyylinen, ja se saa väriä ravintolakävijöistä – ja valtavasta B-valotaulusta! Minä söin suussasulavan falafel-hampurilaisen, usko tai älä, ja ystäväni otti pettämättömän pulled beef burgerin...



Love recycled – and (veggie) burgers, Katja K.


Marzia in Ivana Helsinki dress and Super Yellow hat.

September 20, 2017

Habitare 2017, Day 3: Signals, sì!


"Age is a tricky thing. How it is perceived varies in different cultures and contexts. Who says what can be done at which age? ... Our personalities and tastes usually stay the same regardless of our age... Do our homes tell the age of its inhabitants anymore?




Photos ⎮ kuvat: Katja K.  #Habitare

ENG For my third Habitare post I take it easy and, together with my Italian-Finnish friend Marzia, we head back to the Signals exhibition's four experimental worlds, or rooms, under the umbrella theme of "Through which glasses do you look?".

We go Offline and Age Less – I'm particularly interested in this aspect: I've just turned 45, allowing for Chance and Happiness to take place (see the descriptions of the different worlds here)... And we end up bumping into Trend analyst Susanna Björklund who, together with designer Sisse Collander, has designed and produced the exhibition. And we converse on Milan – in Italian! Che bella conclusione alla fiera di quest'anno! All'anno prossimo!

FIN Kolmannessa Habitare-postauksessani otan iisisti ja me palaamme italialais-suomalaisen ystäväni Marzian kanssa Signals-näyttelyn neljään maailmaan tai huoneeseen, joita yhdistää Millä laseilla katsot? -teema. Täällä me olemme Age Less – olen erityisen kiinnostunut tästä näkökulmasta, olenhan juuri täyttänyt 45 vuotta – ja Offline, jolloin Onni ja Sattuma voivat astua kuvaan (katso tarkemmat kuvaukset eri maailmoista täältä)... Ja me törmäämme trendianalyytikko Susanna Björklundiin, joka on yhdessä muotoilija Sisse Collanderin kanssa suunnitellut ja tuottanut näyttelyn. Ja me keskustelemme Milanosta – italiaksi! Che bella conclusione alla fiera di quest'anno! All'anno prossimo!

Love life, recycled – and Habitare, Katja K.

September 19, 2017

Habitare 2017, Day 2: Mobile Home(less)



Photos ⎮ kuvat: Katja K.  #Habitare

ENG While there are neat compact housing solutions on show at Habitare (not to mention beautiful interiors, naturally), I dedicate my second exhibition day on artist Anssi Pulkkinen’s Street View (Reassembled) at Habitare’s hall 2.

Made of rubble transported from Syria, the installation effectively explores the concept of home from the points of view of homelessness and refugehood... I remain in silence – a slightly different collection of tiles!

The work of art was commissioned by the Finnish Cultural Institute for the Benelux and it is part of the Finnish cultural institutes’ Mobile Home 2017 project. In addition, Habitare, The Ministry of Education and Culture, Saastamoinen Foundation, SuomiFinland100 and Finnish-Syrian Solidarity Association have supported the work.

On the same theme, one of the Habitare 2017 keynote speakers, Marwa Al-Sabouni (PhD in Islamic Architecture) – who has remained in Homs with her husband and two children throughout the war – "offered insights on how her country (and a much-needed sense of identity) should be rebuilt so that the war will not happen again." I missed this... but Al-Sabouni has recently released a book called The Battle for Home (Thames & Hudson, 2016). 

FIN Vaikka toisaalla Habitaressa on esillä kauniita ja kompakteja asumisratkaisuja (puhumattakaan suloisista sisustuksista luonnollisesti), omistan toisen näyttelypäiväni taiteilija Anssi Pulkkisen Street View (Reassembled) -teokselle Habitaren hallissa 2. Syyriasta tuoduista taloraunoista koottu installaatio todella herättää pohtimaan kodittomuutta ja pakolaisuutta... Hiljennyn, hieman erilaisen laattakokoelman äärelle.

Teoksen on tuottanut Suomen Benelux-instituutti, ja se on osa Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien Mobile Home 2017 -hanketta. Lisäksi Habitare, Opetus- ja kulttuuriministeriö, Saastamoisen säätiö, Suomi100 ja Suomi-Syyria ystävyysseura ovat tukeneet teoksen toteutumista.

Myös yksi Habitare 2017 -messujen keynote-puhujista, väitöksensä islamilaisesta arkkitehtuurista valmistellut arkkitehti ja kirjailija Marwa Al-Sabouni – joka asuu edelleen Homsissa miehensä ja kahden lapsensa kanssa – esitti näkemyksiä siitä, miten hänen maansa (ja kaivattu identiteetin tunne) pitäisi jälleenrakentaa, jotta sota ei enää toistuisi. Minä en päässyt kuuntelemaan tätä... mutta Al-Sabouni on hiljattain julkaissut teoksen The Battle for Home (Thames & Hudson, 2016).


Love – and peace – recycled, Katja K.

You might also like:

September 14, 2017

Habitare 2017, Day 1: It Is A Keeper

< I'm crazy about polka dots and I find them at the Habitare Ethical Area curated by Tikau, a Finnish company combining "Scandinavian design and Indian handicraft traditions with the vision of employing and empowering the artisans of rural India. Taking a uniquely long-term, personal and human approach, Tikau collaborates directly with 120 artisans in their home villages in India, combining trade and aid. The collection consists of handmade home décor and clothing accessories."

Anno – I absolutely loved this stand! Anno's roots are "firmly in the Scandinavian way of living...  Natural materials - wool, linen and cotton... are an essential part of being close to nature, timelessly and naturally." < > Samuli Helavuo's "In pieces, but not broken III". >




Photos ⎮ kuvat: Katja K.  #Habitare

ENG This year I have the luxury of visiting Habitare on all the five days and I'm letting it sink in slowly, first guided by Signals, an experimental exhibition exploring trends in interior decoration, housing and design, where I find a text that's a definite keeper – and I'm copying it here in its entirety:

"Throw-away culture is so last season. Repair culture is the future and it is the Japanese that show us the direction. They have a tradition of valuing items. Instead of junk, they see opportunities. A broken pot is valuable for its imperfection. A crack is highlighted with gold, not hidden. This is the essence of the Wabi Sabi philosophy that has its origins in Buddhism. Nothing is permanent or complete. Everything changes and is incomplete. 
People everywhere are getting tired with the ever shortening life cycle of disposable products. In Amsterdam, for instance, they have repair cafés, where broken gadgets can be fixed. 
At Ambiente Fair there were beautiful chairs by Bouillon, a Japanese company that lovingly transforms broken mass produced furniture into unique design objects. This is upcycling at its most elegant form and a step towards circular economy.

Talking about "broken pots", in the No Trash! exhibition area there is, among others, Samuli Helavuo's In pieces, but not broken III (above)...

FIN Tänä vuonna saan vierailla Habitaressa kaikkina viitenä päivänä, ja makustelen kaikkea näkemääni hitaasti, ensin kokeellisen, sisustuksen ja muotoilun tulevaisuuden trendejä esittelevän Signals-näyttelyn ohjaamana. Löydän näyttelystä tekstin, josta haluan pitää kiinni – ja olen kopioinut sen tähän kokonaisuudessaan:

"Älä heitä pois! – Kertakäyttökultuuri on tullut tiensä päähän. Korjauskulttuuri on tulevaisuutta. Japanilaiset näyttävät mallia muille. Japanissa on aina suhtauduttu tavaroihin vakavasti. Romun sijaan siellä nähdään mahdollisuuksia. Rikkinäinen ruukku on arvokas nimenomaan epätäydellisyytensä takia. Säröjä korjataan kullalla eikä peitellä. Tämä on Wabi Sabia, buddhalaisuudesta peräisin olevaa filosofiaa. MIkään ei ole pysyvää tai täydellistä. Kaikki muuttuu ja on vajavaista.
Ihmiset ympäri maailman ovat väsymässä hyödykkeiden jatkuvasti lyhenevään elinkaareen. Amsterdamissa on esimerkiksi korjauskahviloita, joissa voi kokoontua yhdessä korjaamaan rikkimenneitä kodinkoneita.
Ambiente-messuilla tuli vastaan kauniita uniikkituoleja. Ne on valmistanut Bouillon, japanilainen yritys, joka rakkaudella muuttaa massatuotantoina valmistettuja sattumanvaraisesti hajonneita huonekaluja korkeatasoisiksi, design-esineiksi. Se on askel kohti kiertotaloutta hienostuneimmillaan.

"Rikkinäisistä ruukuista" puheen ollen, No Trash! -näyttelyssä on esillä muiden muassa Samuli Helavuon Palasina, mutta ei rikki III (katso yllä)...

Love life, recycled – and Habitare, Katja K.

September 13, 2017

Love Food, Don't Waste It



Photo ⎮ kuva:   Sini Pennanen (Sininen Kuva) 

ENG It's Food Waste Week in Finland! According to Natural Resources Institute Finland, the eatable food loss of the Finnish food chain amounts to 400–500 million kilos per year, that is, roughly 15% of the consumed food! Let's stop this!

The greenhouse gas emissions resulting from food loss correspond to the annual carbon dioxide emissions of up to 400,000 passenger cars, an unnecessary burden on the environment and economy. Most of the food loss is generated by households (about 30% of the total loss), but also the share of trade, catering and industry is significant. – I made a list of posts in which I've dealt with leftovers below, and in the top picture there's ice cream and rhubarb compote that we enjoyed a couple of years ago in Lappeenranta, as chef Ulla Liukkonen prepared us a summer dinner based on leftovers. Thank you Ulla and Linnoituksen Krouvi!

FIN Käynnissä on hävikkiviikko! Luonnonvarakeskuksen mukaan suomalaisen ruokaketjun syömäkelpoinen ruokahävikki on 400–500 miljoonaa kiloa vuodessa, eli karkeasti noin 15% kulutetusta ruoasta. Tehdään tästä loppu!
Ruokaketjusta aiheutuvan hävikin kasvihuonepäästöt vastaavat jopa 400 000 henkilöauton vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä, ja ruokahävikki kuormittaa ympäristöä ja taloutta turhaan, ovathan ruoan tuotannon ympäristövaikutukset syntyneet turhaan. Ruokahävikkiä syntyy määrällisesti eniten kotitalouksissa (noin 30% koko ketjun hävikistä) mutta myös esimerkiksi kaupan, ravitsemisatoimialan ja teollisuuden osuus on merkittävä. – Minä keräsin alle joitakin blogijuttujani, joissa olen käsitellyt ruoantähteitä, ja yläkuvassa on jäätelöä ja kesän ensimmäistä raparperihilloketta pari vuotta sitten Lappeenrannassa nauttimastamme, tähteistä valmistetusta kesäillallisesta. Kiitos Linnoituksen Krouvi ja keittiömestari Ulla Liukkonen!

Leftovers on Recyclie:

3 Girls, 3 Days and the Green, Green Lappeenranta
Cookbook Harvest
On A Shoestring's The Thing! (All Green)
Taste(d) The Waste
Yesterday's Mash

Love food, don't waste it, Katja K. 

September 1, 2017

Historical Houses of Loviisa – and Habitare Giveaway!



Photos ⎮ kuvat: Katja K.  #LWT #riemumaisterinhuvila

ENG September, my fav month, is here and I get to start it with beautiful pictures of the Loviisa Historical Houses!

Last weekend's event was like a housing fair to my taste as you were allowed to peep in real Loviisa homes with permission, getting to know great people while feeling the sweet scent of meals and pastries being prepared... There's definitely something Italian about Loviisa!
Below are my three absolute favorites, followed by details on other three wonderful homes that I had time to take a peek in! Which one is your favorite – or what was your favorite on the spot? Leave your answer as a comment to this post or to the link I've published on the Recyclie facebook page or drop me an email! I'd be so happy to hear from you, I'll give two respondents a ticket to the Habitare Fair in Helsinki on the 13th–17th of September, as well as a Fairtrade cookbook!

FIN Suosikkikuukauteni syyskuu on täällä, ja saan aloittaa sen kauniilla kuvilla Loviisan wanhoista taloista! Viime viikonlopun tapahtuma oli kuin asuntomessut minun makuuni, kun loviisalaisten aitoihin ja oikeisiin koteihin sai kurkistella luvan kanssa! Tapasin kodeissa upeita ihmisiä ja tunsin nenässäni niissä valmistuvien ruokien ja leivonnaisten suloisen tuoksun! (Loviisassa on takuuvarmasti jotakin italialaista!)
Tässä alla ovat ensiksi kolme ehdotonta suosikkiani, ja niiden perään yksityiskohtia kolmesta muustakin kauniista kodista, joihin ehdin kurkistaa! Mikä näistä on sinun lempikohteesi – tai mikä oli suosikkisi paikan päällä? Jätä vastauksesi kommentiksi tähän postaukseen tai Recyclien facebook-sivuilla julkaisemaani linkkiin! Tai laita mailia! Olisin niin iloinen yhteydenotosta, että annan kahdelle vastaajalle yhden hengen pääsylipun Helsingissä 13.–17.9 järjestettäville Habitare-messuille ja Reilun kaupan keittokirjan. 

Riemumaisterin huvila
In this 19th century villa, expanded in 1902, I'm met by a cheerful brownie-baking hostess, whose love of books I notice immediately (after I've taken my time to admire the wallpapers), and later I learn that we've also lived and traveled in the same places, including Milan. – I could stay here: the garden easy chair looks welcoming as I look back once again... ⎮ Tässä 1800-luvulla rakennetussa huvilassa, jota on laajennettu 1902, kohtaan iloisen mokkapaloja paistavan omistajan, jonka rakkauden kirjoihin huomaan heti (ihasteltuani ensin tapetteja), ja sitten saan kuulla että olemme myös asuneet ja matkustelleet samoissa paikoissa, muiden muassa Milanossa. – Tänne voisin jäädä: puutarhan laiskanlinna odottaa kutsuvan näköisenä, kun vielä kerran katson taakseni...




Wallpaper by Svenskt Tenn, design Josef Frank (1940s), and "Helmat" lamp by Doctor Design, design Petri Vainio (below).

Print tray by Nämä, or illustrator Ruth Landesa. 

"Helmat" lamp by Doctor Design, design Petri Vainio; wallpaper by Svenskt Tenn, design Josef Frank (1940s).




Villa Hanna
Based on the building materials and methods, parts of Villa Hanna are said to date back to the 18th century! Here too there are welcoming details already at the entrance: When I visited Friday, on the Loviisa Day, the sweet hostess had already gone flower picking to make the rooms beautiful and was cooking, perhaps pasta alla carbonara... She was expecting houseguests to stay in the annex, and I was allowed to take a peek there as well. – Wonderful home and courtyard, complete with an outdoor kitchen! ⎮ Rakennusmateriaaleista ja -tavoista päätellen Villa Hannan sanotaan osittain olevan peräisin jo 1700-luvulta! Täälläkin yksityiskohdat toivottavat tulijan tervetulleeksi jo sisäänkäynnissä: Minun vieraillessani perjantain Loviisa-päivänä suloinen emäntä on käynyt poimimassa kukkia huoneiden kaunistukseksi ja on juuri valmistamassa ruokaa, ehkä pasta alla carbonaraa... Hän odottaa piharakennukseen yövieraita, ja saan luvan kurkistaa sinnekin. – Ihana koti ja pihapiiri, jossa on ulkokeittiökin!





Vackerbacka
I had already met Freia the cat in front of Vackerbacka in July, and now (when I happened to be the first guest on Saturday), I was welcomed by the convivial hosts and their beautiful children. This house, built in the 1700s and 1800s, is full of charming details; in one sitting corner a cushion cover text indicates a "Hang out spot", and there are plenty of those! – What a wonderful adventure of a home! ⎮ Minä olin jo heinäkuussa kohdannut Vackerbackan edustalla Freia-kissan, ja nyt (kun olin sattumalta talon järjestyksessä ensimmäinen vierailija lauantaina) vastassa oli talon hyväntuulinen isäntäväki ja heidän kauniit lapsensa. Tämä 1700- ja 1800-luvuilla rakennettu talo on täynnä toinen toistaan viehättävämpiä ja mielenkiintoisempia yksityiskohtia. Yhdessä oleskelunurkkauksessa on tyyny, jossa lukee Hang out spot, ja niitä täällä riittää! – Tämä koti on hana seikkailu!

Half Moon wallpaper by Ferm Living.

 One of the family's cats – I had already met one, Freia, in front of the house in July.


Alphabet cups by Design Letters.




Välimeren majatalo
This house, built in the late 19th century, is home to an Italian dancer and choreographer, and you can rest assured that there are no bathrooms inspired by the La Scala in Milan in any other Loviisa home! Here, scents of parmesan, zucchini pesto and hand made taralli savouries linger in the air!  Tässä 1800-luvun loppupuolella rakennetussa talossa asuu italialainen tanssijakoreografi, ja voit olla varma, ettei yhdessäkään toisessa loviisalaiskodissa ole Milanon La Scalan inspiroimaa kylpyhuonetta! Täällä ilmassa viipyilevät parmesaanin, kesäkurpitsapeston ja itsetehtyjen taralli-pikkusuolaisten tuoksu!

In the drawing room, as we could call it with good reason, there are artworks by Frida Hultcrantz, a friend of the Italian host. 

A piece of the former cladding is visible inside and you can have an idea of the house's original color.

The host is into recycling, and these old suitcases hide a CD and DVD collection. 


Villa Limppu
You cannot be mistaken of this address! The Finnish word limppu stands for a 'loaf', and already in the doorway you can sense the loaves of bread that the host of the house is so passionate about. – I am delighted to see the house's extensive Moomin Mug collection, and the hostess tells me that shelves are added as the collection accumulates. There are wonderful kids' rooms here, and window frames are inventively recycled as both photo frames and sliding doors!  Tästä osoitteesta ei voi erehtyä! Jo ovella voi tuntea nenässään isännän intohimoisesti leipomien limppujen tuoksun. – Ihastelen mittavaa Muumimukikokoelmaa, ja kuulen emännältä että hyllyjä lisätään sitä mukaa kun kokoelma karttuu. Täällä on ihania lastenhuoneita, ja ikkunapintoja on kekseliäästi kierrätetty liukuovina ja valokuvakehyksinä! 




Villa Linnea
The oldest parts of Villa Linnea are from the end of the 18th century, and when I visit the hostess is just adding the last blue touches to an old-fashioned wallpaper, one of the many under the roof! And don't forget the wonderful, inventive children's rooms upstairs! ⎮ Villa Linnean vanhimmat osat ovat 1700-luvun lopulta, ja vieraillessani talon emäntä on juuri taitavin käsin lisäilemässä viimeisiä sinisiä silauksia erääseen vanhanaikaiseen seinäpaperiin, joita tämän katon alla riittää! Niin ja ihania, kekseliäitä lastenkamareita!  


Love life, Loviisa – and recycled, Katja K.